Kiitos äänestäjilleMaanantai 14.4.2025 - Kirsi Mäkilaine Aluksi kiitän kaikkia minua äänestäneitä! Aluevaltuustoon saamani äänet eivät riittäneet. Sain 126 ääntä. Kuntavaaleissa sain 41 ääntä. Paikkamäärämme putosi kolmesta yhteen. Olen sen yhden läpipäässeen varavaltuutettu. Varsinkin aluevaaleissa osasin odottaa jotakin tällaista. Kahden vaalin yhtä aikaa käyminen suosii entisestään kaupunkeja, kun äänestäjät äänestävät samaa ehdokasta molemmissa vaaleissa. Aluevaalitulos on ikävä siltä kantilta, että nyt jos koskaan on iso riski, että palvelut keskittyvät Hämeenlinnaan ja joka tapauksessa karkaavat pienistä kunnista. 13 vuotta olen ollut politiikassa mukana. Nämä oli viimeiset vaalit, tämän päätin jo ennen vaaleja. Olen 13 vuotta käyttänyt suuren osan vapaa-ajastani politiikkaan, kokousmateriaaleihin ja kokouksiin. Nyt on aika keksiä jotakin muuta vapaa-ajalle. Toki hoidan tuon varavaltuutetun tehtäväni. Näillä miettein arkiaamuun. Omiin töihin, joissa riittää näinä aikoina tekemistä. Meillä menossa kolmannet tuotannollis-taloudelliset neuvottelut hyvinvointialueella. Lisäksi pienempiä yt-neuvotteluita sekä järjestelyeräneuvotteluita. Kyllä tekemistä riittää ja säästökohteita työnantaja suunnittelee koko ajan lisää. Mutta sinällään ei hyvinvointialueilla pitäisi olla mitään hätää, kun Keskusta ja SDP ovat luvanneet vaikka ja mitä, joten nyt nähdään miten nämä lupaukset täytetään. Kyllä siellä hyvinvointialueen valtuustossa tulee monelle totuus eteen, kun rahaa ei ole ja on valittava ruton ja koleran väliltä, samalla tulee pettäneeksi äänestäjänsä. Näihin tunnelmiin ja paluu arkeen. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalit 25 |
Vaalihäirintä ja maalittaminenLauantai 12.4.2025 - Kirsi Mäkilaine Olen ollut politiikassa mukana vuodesta 2012. Monet vaalit takana, mutta koskaan en aiemmin ole joutunut vaalihäirinnän kohteeksi. Nyt on sekin koettu. Pari päivää sitten alkoi someen sinne tänne ilmaantua kahdella valeprofiililla julkaistuja kommentteja koulu- ja työpaikkakiusaamisesta. Kommenttien sisällöt samanlaisia ja samoilla kirjoitusvirheillä, joten kommentoija on yksi ja sama henkilö. Kommentit eivät liity lainkaan politiikkaan, vaan liittyvät työhöni. Toimin pääluottamusmiehenä, siksi taustajärjestöni juristi auttaa asian eteenpäin viemisessä. Jos törmäät tällaisiin mustamaalaamiskommentteihin, toivon, että tarkistat millaisella profiililla ne on julkaistu. En ole ikinä ollut koulukiusaaja ja olen vuosia ollut mukana Motoristit koulukiusaamista vastaan toiminnassa. Mitä tulee tuohon työpaikkakiusaamisväitteeseen, myöskään siinä ei ole perää, minulle kostetaan jostain syystä työnantajan toimet. Asiaa en voi enempää avata tässä kohtaa. Minulle on sanottu vuodesta 2012 asti, että politiikkaan kun lähtee, on valmistauduttava siihen, että kuraa tulee niskaan ja nahka pitää olla parkkiintunut, että täällä kestää. Olen kuitenkin ollut 13 vuotta rauhassa tältä kuralta. Somessa on se ikävä puoli, että siellä on helppo väärällä nimellä maalittaa muita ihmisiä. Halusin tämän kertoa avoimesti, koska koen tällaisen maalittamisen ja valheiden levittämisen erittäin ikävänä. Niinkuin varmasti jokainen, joka on tällaisen kohteeksi joutunut. Onneksi tänään on jo vaalipäivä. Huomenna arki jatkuu. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalihäirintä |
Ramppaaja sammakkoPerjantai 11.4.2025 - Kirsi Mäkilaine Sosiaali- ja terveysministerin suusta pääsi taannoin aikamoinen sammakko. Tämä sammakko on jatkanut somessa eloaan ja siitä on tehty meemejä, lauluja, paitoja jne. Hoitajasivustot, joilla itsekin olen, ovat keskittyneet pääasiassa tähän sammakkoon. Haluan näin julkisesti irtisanoutua tuosta sammakosta! Olen tehnyt sairaanhoitajan töitä yli 30 vuotta ja tiedän, missä tilanteessa ikäihmisten hoito on Suomessa. Olen myös omassa työssäni hyvinvointialueella suuren joukon kotihoitajia pääluottamusmies ja tiedän heidän työstään hyvin paljon. Olen tehnyt Helsingin kaupungille turvahälytyksessä keikkatyötä noin kymmenen vuoden ajan aiemmin. Turvahälytyksissä menimme ihmisten koteihin nostamaan kaatuneita ja arvioimaan pärjäävätkö kotona, vahdimme muistisairaiden kulkua ovista, joissa hälyttimet sekä etsimme heitä, jos lähtivät meidän yrityksistä huolimatta ulos ennen kuin ehdimme paikalle. Lisäksi Helsingissä aloitettiin tuolloin etäkotihoito, joka oli meillä hoidettavana viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Etäkotihoito sopi ja sopii edelleen asiakkaille, joilla esim. vain muistutetaan lääkkeiden otosta tai verensokerin mittauksesta ja kysellään kuulumisia. Varsinkin Parkinsonintaudin lääkemuistutuksia tehtiin paljon. Osa asiakkaista avasi itse yhteyden, kun soitimme. Osa oli antanut luvan avata yhteys meidän toimesta. Kävimme mukavia keskusteluita videopuheluna ja myös asiakkaat olivat tyytyväisiä. Lisäksi aina oli mahdollisuus vaihtaa etäkotihoito normaaliin kotihoitoon asiakkaan niin halutessa tai jos hoidontarve kasvoi niin vaihto tehtiin. Kuitenkin he, joilla kotihoidon tarve on useita käyntejä päivässä ja käynnillä tehdään perushoitotoimenpiteitä, tarvitsevat kotihoidon työntekijän ihan kotiinsa, eikä sitä voi teknologialla tai etäyhteyksin korvata. Toki monilla automaattinen lääkeannosrobotti on käytössä ja useimmilla myös toimiva järjestely, mutta suurella osalla ei korvaa kotihoidon käynnin tarvetta. Turvahälytyksissä käytiin asiakkaiden kanssa monet keskustelut turvattomuudesta, yksinäisyydestä ja toiveesta, että pääsisi johonkin hoitokotiin. Siksi olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että kaikille ei paras hoitopaikka ole koti vaan meillä pitää olla tuetun palveluasumisen ja hoivan paikkoja riittävästi nyt ja tulevassa, jotta kaikille voidaan taata tarvitsemansa tasoinen hoito ja hoiva, turvallisuudentunne ja arvostava kohtelu. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoito ikäihmiset ramppaajat |
Vaalilupauksia ja vappusatasiaPerjantai 4.4.2025 - Kirsi Mäkilaine
Toisin on valtakunnan politiikassa. Haukkuminen, arvostelu ja asioiden vääristäminen ovat jokapäiväisiä näin vaalien alla. Puolueet unohtavat, mitä viime kaudella on itse päätetty ja tehty ja sitten syytellään toisia näistä päätöksistä. Sama kaava toistuu vaaleista toiseen. Miten yhteistyö voikin olla niin vaikeaa... Itse olen aina kannattanut hyvää ehdotusta, allekirjoittanut aloitteen tai tehnyt yhteistyötä hyvän asian eteen, on sitä ehdottanut mikä puolue tahansa. Tätä linjaa tulen jatkamaan, jos pääsen jatkokaudelle Lopella ja/tai aluevaltuustossa. Vaalilupauksista vielä sen verran, että lupaan toimia päätöksenteossa oikeudenmukaisesti, olla rohkea, suora ja rehellinen. On ollut ilo huomata aluevaltuuston äänestystuloksista, joita tuotu eri yhteyksissä näin vaalien alla julkisuuteen (asiayhteydestä irrotettuina), että edelleenkin olen sitä mieltä, että olen äänestänyt oikein. Tähän lisäselvyytenä, että osa aluevaltuuston äänestyksistä, varsinkin budjettikokouksissa (jotka kestänyt jopa 9 tuntia) saattaa tulla puskista ja hyvinkin nopealla reaktioajalla ja äänestyspäätös pitää tehdä heti. Äänestyksiä saattaa olla useita peräkkäin nopealla tempolla. Näissä koen olleen huomattavaa hyötyä siitä, että olen itse sote-ammattilainen ja asiat ovat minulle tuttuja ja tiedän mistä puhutaan. Lupaaminen on taitolaji. Itse olen sitä mieltä, että varmuudella voi luvata vain, jos yksin pääsee päättämään asiasta, mutta politiikassa ei tämä ole mahdollista vaan asioihin joudutaan useinmiten hakemaan kompromisseja, harva on aina voittajien puolella. Mutta lupausten sijaan on teemoja, joista olen jotakin mieltä ja sen mielipiteen säilytän. Lopuksi Vappusatasesta sen verran, että näin vuosien jälkeenkin jaksoi vaalitorilla hymyilyttää useammankin puolueen edustajaa, kun kuntalainen tuli sunnuntaina kysymään, että missä on teltta, jossa niitä Vappusatasia jaetaan. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalit25 lähivaalit vaalilupaus vappusatanen |
Kunta- ja aluevaaliteemaniTiistai 1.4.2025 - Kirsi Mäkilaine Työssäkäynnin ja vaalityön yhdistäminen vaatii aika pitkiä päiviä. Aiheita olisi, mutta aika ei ole riittänyt oikein blogien kirjoittamiseen. Laitan kuitenkin tähän lyhyesti kuntavaaliteemani, jotka eivät ole lupauksia vaan asioita, joista olen tätä mieltä: Järkevä veroprosenttiKuntaveromme on ollut korkea jo silloin, kun taloudessa meni paremmin. Nyt säästöpaineiden alla veroprosenttia emme pysty laskemaan, mutta on turvattava, ettei sitä myöskään nosteta. Taso ei saa olla naapurikuntia korkeampi. Kylien elinvoimaisuus ja yhteisöllisyysLopella on erityisen hienoa elävät kylät ja yhteisöllisyys. Näen kyläkoulut voimavarana, jolla voidaan houkutella myös uusia lapsiperheitä kuntaan. Lisää asukkaitahan meille tarvitaan. Kyläkouluja pidän vetovoimatekijänä ja osana kylien elinvoimaa. Aluevaaliteemani: LähipalvelutPeruspalvelut on jatkossakin saatava lähipalveluina. Jotkin toiminnot voidaan perustellusta syystä korvata liikkuvilla palveluilla, jotka viedään sinne missä asiakkaat ovat. Ensin on toki selvitettävä tällaisten liikkuvien yksiköiden kustannukset kiinteisiin verrattuna. Tätä tietoa emme tällä ensimmäisellä valtuustokaudella saaneet, pyynnöistä huolimatta. Perusterveydenhuollon hoitoon pääsyPerusterveydenhuollossa on päästävä hoitoon kiireettömissäkin tapauksissa kohtuu ajassa. Kuukausien odotus ei ole kohtuullista. Kotihoito , yhteisöllinen asuminen, hoivaKotihoitoon on taattava riittävät resurssit, joissa huomioidaan asiakkaiden hoitoisuuden jatkuva lisääntyminen, kun laitospaikkoja on vähennetty. Yhteisöllisen asumisen ja hoivan paikkatilannetta on seurattava niin, että kaikille tarvitseville voidaan järjestää kohtuu ajassa hoitopaikka, kun kotona ei enää pärjää. Kotona olemista ei pitkitetä siitä syystä, ettei paikkoja ole riittävästi. Näen, että palveluiden säilyttäminen laajemmalla alueella on myös Hämeenlinnassa asuvien etu, kun ei ruuhkauteta kaikkien palveluita samaan toimipisteeseen. Toki jotkin erikoissairaanhoidon alat voi olla hyväkin keskittää Assiin ja tällä taata niin hoidon laatu kuin erikoislääkärien saaminen (joillain erikoisaloilla on saatavuudessa ollut ongelmaa). Kuitenkin erikoissairaanhoidon palvelut, joita asiakas tarvitsee usein, kuten esim. dialyysihoito pitää saada läheltä. Toki kotidialyysi on myös hyvä vaihtoehto. Lisäksi hoivaosastolle pitää päästä lähelle. Tämä on tärkeää varsinkin, kun iäkäs puoliso käy tapaamassa omaistaan. Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat hyväksi todettuja ja niillä voidaan jopa vähentää raskaampaa hoitoa tarvitsevia, kun apua saa heti, kun sitä tarvitsee. Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut olisi taattava jatkossa kaiken ikäisille. xxx Ainakin edellä mainittujen asioiden takana seison, jos tulen valituksi jatkokaudelle aluevaltuustoon. Lisäksi lupaan (tämä on vaalilupaus) edelleen olla sitä mieltä, että ryhmäraha (demokratiaraha tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan) pitäisi poistaa kokonaan. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalit25 lähivaalit vaaliteemat |
Vanhusten hoidon tilanne 2015 ja nytKeskiviikko 19.3.2025 - Kirsi Mäkilaine Olen kirjoittanut tänne blogiin 22.2.2015 aiheesta: Missä vaiheessa vanhukset muuttuivat isovanhemmista taakaksi? Luin tuon blogin ja huomasin, että kymmenessä vuodessa mikään ei ole muuttunut, ainakaan parempaan suuntaan. Edelleen toistetaan samaa, että vanhusten on parempi olla kotona. Totta toki tämä osittain, mutta kun kunto laskee tai muistisairaus etenee tietyn pisteen yli, ei kotona ole enää parempi olla, vaan tarvitaan paikka ainakin tuetusta asumisesta ja myöhemmin ympärivuorokautisesta hoivasta. Edelleen puhutaan myös kotihoidon riittämättömistä resursseista. Hyvinvointialueilla on taloudessa tiukkaa, eikä resursseja edelleenkään saada korjattua. Kotihoidon työntekijät kokevat psykososiaalista kuormitusta, kun eivät ehdi hoitaa vanhuksia niin kuin pitäisi, vanhukset kokevat turvattomuutta ja omaiset huolta. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on aiemmin aloitettu toimintamalli, jossa ikäihminen tulee ensin tuettuun asumiseen ja kunnon heiketessä, ei joudu muuttamaan toiseen laitokseen vaan henkilöstömuutoksin turvataan se, että ikäihminen saa asua koko ajan samassa paikassa. Tämän toivon rantautuvan myös Kanta-Hämeeseen. Vaalikoneissa kysyttiin nyt vuonna 2025, että pitäisikö enemmän vastuuta vaatia omaisilta vanhustensa hoidosta. Mielestäni tämä on hankala kysymys. Nykyaikana moni on työelämässä vielä siinä kohtaa, kun vanhemmat tarvitsevat jo mahdollisesti apua. Ei voida olettaa, että työssäkäyvä pystyy ottamaan täyden vastuun omaisensa hoidosta. Toki toivon, että tietty vastuu omista omaisista kannetaan ja heitä tuetaan ja autetaan mahdollisuuksien mukaan. Laitan tähän katkelman 22.2.2015 blogista, joka on toki edelleen kokonaan luettavissa blogeissa: "Vanhuspalvelulaki muuttuu, suunta laitoshoidosta kotihoitoon Edellinen teksti sisältää kaiken oleellisen, nyt säästetään - vanhuksista. Vanhukset tulevat Suomelle, kunnille liian kalliiksi. Onko missään vaiheessa mietitty mitä vanhukset ovat tämän maan hyväksi tehneet: sotineet Itsenäisyytemme puolesta, rakentaneet sotien jälkeen tämän maan, luoneet teollisuuden, tehneet pitkät työurat tai viljelleet maata sekä kasvattaneet uudet sukupolvet. Mutta nyt he tulevat liian kalliiksi, kun heistä ei ole enää "hyötyä". Vanhuksista on tehty taakka kun he ennen olivat rikkaus; menneen ajan muisteja, kulttuuriperimän tietopankkeja ja lapsenlapsien isoäitejä ja isoisiä. Kun vanhukset nyt siirretään laitoshoidosta kotihoitoon, kuka heidät hoitaa? Omaishoitajat? Omaiset? Miten turvataan itsekin ikääntyvien omaishoitajien jaksaminen? Miten korvataan työssäkäyvien omaishoitajien ansiomenetykset? Entä vanhukset, joilla ei ole omaisia tai omaiset eivät heitä hoida? Kuka heidät hoitaa? Kotihoito? Vanhusten hoidon pääpaino on päätetty laittaa kotihoitoon. Onko tämä huomioitu kotihoidon resursseissa? Ei ole. Kotihoidon hoitajat uupuvat taakkansa alla, vaihtavat alaa. Jokainen voi miettiä, kuinka raskasta on käydä usean vanhuksen luona piipahtamassa päivästä toiseen, kun vanhus kysyy, eikö pääsisi sairaalaan? Miltä tuntuu jättää vanhus yksin kotiin, kun tietää, ettei hän siellä pärjää? Olemme saaneet lähiaikoina lukea lehdistä kotihoidon ambulanssirallista: kotihoitaja soittaa vanhukselle ambulanssin, joka vie päivystykseen, jatkohoitopaikkaa ei ole, vanhus kotiutetaan päivän parin päästä ambulanssilla tai taksilla, kotihoito soittaa ambulanssin päivän parin päästä ja kierre jatkuu. On toki vanhuksia, jotka pärjäävät hyvin kotona omaisten avulla tai ovat niin hyväkuntoisia, että pärjäävät yksin tai kevyillä kotihoidon palveluilla. Mutta sitten on se toinen osa, he, jotka ovat kotona turvattomia ja yksinäisiä. Riittääkö heille, että kotihoito käy kääntymässä kerran, pari, kolme päivässä? On vanhuksia, jotka muistisairauden vuoksi eivät tunne kotiaan kodikseen ja kun he avaavat oven lähtee ovihälytys johon reagoidaan, mutta jos he ehtivät ulos, alkavat etsinnät. Olen työssäni tutustunut tähän osaan vanhuksia, heihin, jotka eivät halua olla kotona ja jotka eivät pärjää yksin kotona, mutta joille ei ole muutakaan paikkaa. Onko kukaan ajatellut heidän parastaan? Ovatko lakien laatijat edes tietoisia/ haluavatko tietää, että heitä on olemassa? Minä en kannata tätä laitospaikkojen alasajoa. Jokaiselle vanhukselle on turvattava tarvittaessa hoitopaikka, jos he eivät kotona pärjää, hoitopaikka, jossa on apua saatavilla 24/7. Kotihoidon resursseja tulee lisätä ja omaishoitajista on pidettävä huolta, he ovat korvaamaton apu vanhustenhoidossa ( ja toki myös sairaiden lasten hoidossa). Jos joku päättäjä on erimieltä, suosittelen lämpimästi päivää kotihoidon matkassa tai parempi vielä jos menee Turvapartion mukaan. Siellä se vanhusten kotona-asumisen todellisuus tulee koettua ihan itse. Mielestäni jokainen on ansainnut turvatun, arvokkaan vanhuuden. Olemme sen velkaa vanhuksillemme ja tulevat sukupolvet omille vanhuksilleen. Nykyään vanhuksia ryöstetään kaduilla ja heidän kodeissaan, miten tähän on tultu? Mihin on häviämässä suomalainen kunnioitus vanhoja ihmisiä kohtaan? Minun sukupolveni on kasvatettu kunnioittamaan vanhuksia ja samoin olen kasvattanut oman poikani. Mutta vierannuttaako nyky-yhteiskunta sukupolvi sukupolvelta ihmiset vanhuksistaan? Mikä siihen vaikuttaa? Kiire? Itsekkyys? Työelämän paineet? Millaisen vanhuuden tätä menoa meidän lapsemme ja lapsenlapsemme saavat? En taida uskaltaa edes ajatella sitä... |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, hoiva, kotiinvietävät palvelut |
RyhmärahaSunnuntai 16.3.2025 - Kirsi Mäkilaine Ryhmäraha on puhututtanut monessa paikassa viime aikoina. Tämä nousi puheisiin myös 15.3.25, kun valtiovarainministeri Purra vieraili Riihimäellä vaalikahvilan avajaisissa. Kanta-Hämeen aluevaltuustossa ryhmäraha on 5000 e/aluevaltuutettu. Aluevaltuutettuja on 59. Ryhmäraha maksetaan valtuustoryhmille. Perussuomalaiset eivät nostaneet ryhmärahaa ennen vuotta 2024. Vuoden 2024 osalta asiasta äänestettiin Perussuomalaisten valtuustoryhmässä ja myös Hämeen piirin hallitus osallistui keskusteluun. Enemmistön äänin raha päätettiin nostaa vuonna 2024. Itse äänestin rahan nostoa vastaan. Puolueet kertovat käyttävänsä ryhmärahaa tiedottamiseen, viestintään ja tiedon hankkimiseen sekä työntekijän palkkaamiseen. Lisäksi sillä on ostettu vaatteita valtustoryhmälle, tehty lehtimainoksia yms. yhmäraRhan käytöstä on tarkat ohjeet ja se on hyvin säänneltyä, ohjattua ja valvottua, mutta pidän itse sitä päällekkäisenä puoluetukena. Ensinnäkin hyvinvointialueiden asukkaiden tiedottaminen kuuluu Oma Hämeen vastuulle, ei puolueille. Vaatteet ja muut hankinnat jokainen valtuutettu voi maksaa itse. Lehtimainonta ja puolueiden lehtien teko ja jakaminen kaikkiin talouksiin on puolueiden mainontaa, joka tulee kustantaa itse tai sitten tuki pitää tulla puolueilta ja piireilta, jonne maksamme myös puolueveroa. Viime aluevaltuuston kokouksessa saimme väännettyä kaikkien puolueiden kesken niin, että ryhmärahaa vähennetään 10%. Naurettava summa, mutta edes hyvä alku, kun tähän asti ei tietyt puolueet ole suostuneet vähentämään yhtään. Vaikka Perussuomalaiset ja KD ovat ehdottaneet koko ryhmärahasta luopumista tai edes puolittamista. Vaikka ryhmärahaan kuluva raha on koko hyvinvointialueen budjetista pieni osa, on se rahaa, joka pitää käyttää hyvinvointialueen asukkaiden palveluihin, ei puolueiden pönkittämiseen ja mainostamiseen. Itse koen hyvin epäoikeudenmukaisena sen, että ryhmärahaan riittää rahaa, mutta samaan aikaan suljetaan terveyskeskuksia, leikataan vanhuksilta ja keskitetään palveluita Assiin rahan säästämiseksi. Ryhmärahalla ei näitä palveluita saada kustannettua, mutta olisi osoitus siitä, että ollaan valmiita leikkaamaan myös itseltä eikä vain muilta. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ryhmäraha, Kanta-Häme, aluevaltuusto |
Aluevaaliehdokkuus 2025Perjantai 22.11.2024 - Kirsi Mäkilaine Taas alkaa uusi vaalityökausi. Lupauduin aluevaaliehdokkaaksi Kanta-Hämeessä jatkokaudelle. Päätös ehdokkaaksi asettamisesta tehtiin Hämeen piirissä 11/2024. Aluevaltuutetun tehtävä ei ole ollut helpoin luottamustehtävistäni. Mutta se on ollut tärkeä. Kuluva aluevaltuustokausi on ollut hyvinvointialueen aloituksesta ja rahoituksen riittämättömyydestä johtuvaa vaikeata valintatehtävää toisensa perään. Kipeitä päätöksiä on ollut pakko tehdä. Olen valtuutetun tehtävän lisäksi ollut tämän kauden terveyden ja toimintakyvyn edistämisen lautakunnan 2. varapuheenjohtaja. Lautakunnassa on ollut hyvä työskentelyilmapiiri ja siellä on saanut mielipiteitään kuuluviin hyvällä tavalla. Aluevaltuuston rooli tuntuu olevan enemmän leimasin, kun aluehallituksella on suuri päätäntävalta monessa tärkeässä asiassa. Koen olleeni etuoikeutettu siinä mielessä, että olen aluevaltuutettuna Kanta-Hämeessä ja Tehyn pääluottamusmiestoimeni osalta samojen asioiden äärellä, mutta toiselta kantilta, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Molemmat hyvinvointialueet ovat valtion toimesta "erityistarkkailussa" ja molemmilta edellytetään tiukkoja säästötoimia. Toivon, että pääsen jatkokaudelle aluevaltuustoon. Toivon myös, että saamme viime kertaa enemmän aluevaltuutettuja myös Hämeenlinnan ulkopuolelta, jotta Riihimäen ja Forssan seudun ääni tulee myös kuuluviin ja pienten kuntien asukkaiden puolia myös pidetään jatkossa nykyistä paremmin. Jos kaikki palvelut keskittyvät Hämeenlinnaan, haittaa se myös hämeenlinnalaisten palveluiden saatavuutta. Kaikkien etu olisi, että palveluita saisi jatkossakin koko Kanta-Hämeen alueella. Osa voidaan toteuttaa digitaalisina, osa liikkuvina palveluina, mutta pääasia on, että myös Hämeenlinnan ulkopuolella on palvelut saatavilla ja kunnat pysyvät elinvoimaisina. Yt Kirsi |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aluevaalit Kanta-Häme |
Talous sakkaa - siellä ja täälläTiistai 12.12.2023 - Kirsi Mäkilaine Onpa aikaa vierähtänyt viimeisimmästä tilannepäivityksestä. Omassa työssä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on ollut aika haipakkaa koko vuosi. Tulin siis valituksi aluevaltuutetuksi Kanta-Hämeeseen, loppujen lopuksi nousin vielä viimeiseltä paikalta keskikastiin tarkastuslaskennan tuloksella. Minut nimettiin myös Terveyden ja toimintakyvyn lautakunnan 2. varapuheenjohtajaksi. Aluevaltuutettuna on tullut todettua useampaan kertaan, että oikeasti asioihin vaikuttaminen aluevaltuustossa on aika lailla vaikeaa. Hämeenlinnalaisia aluevaltuustoon äänestetty enemmistö ja muualta liian vähän edustajia pitämään puoliaan. Kauhulla odotan tältä pohjalta tuota palveluverkkosuunnitelmaa, joka tehdään alkuvuodesta. Siihen en tosin pääse vaikuttamaan, koska Lopen kunnanhallituksen varajäsenenä olen uusien ohjeiden mukaan jäävi päättämään/vaikuttamaan mihinkään palveluverkkoon liittyvään. 130 miljoonaa pitää säästää ja samaan aikaan pitää tuottaa laadukkaat sotepalvelut. Tämä yhtälö ja aikataulu tuntuu melko mahdottomalta. Soteuudistuksen tavoite oli alunperin palveluiden tuottaminen tasapuolisesti kaikille, halvemmalla. Tavoite on aika mahdoton, kun katsoo valtakunnan tasolla hyvinvointialuiden kamppailua riittämättömän rahoituksen kanssa. Kun ei ole aikaa yhdistää ja kehittää palveluita ja tuottamistapaa, tehtävä tuntuu mahdottomalta. Kiitollinen olen toki siitä, että hyvinvointialueella ei ole verotusoikeutta! Kun kunnissa painitaan taloudellisten haasteiden kanssa ja nostetaan tuloveroprosentteja, en kaipaa yhtään hyvinvointialueen verotusta tähän päälle. Meillä on jouluviikolla vuoden viimeinen aluevaltuuston kokous. Päätettävänä taloussuunnitelma ja palveluverkkosuunnittelun raamit. Ei tule helppo kokous.
|
Vaalitulos - vara vai valtuutettuMaanantai 24.1.2022 Kiitos kaikille minua äänestäneille! Sain 191 ääntä. Kaikista muista kunnista sain äänen tai ääniä paitsi Humppilasta. Kiitos luottamuksestanne! Vaali kävi loppua kohden todella tiukaksi. Minulla ja 1. varalla sama äänimäärä. Odotellaan tarkastuslaskennan tulosta ja jos se ei tuo eroa meidän välille, arpa ratkaisee. Varavaltuutetun paikka on ainakin varma. Keskiviikkona varmistuu äänimäärät ja sijoittuminen joko valtuutetuksi tai varaksi. |
Kaikkea kaikille - rahoitus?Lauantai 22.1.2022 Pari päivää sitten tuli Yle:ltä puheenjohtajien vaalitentti. Siellä puheenjohtajat toistelivat hienoja ideoita palveluiden parantamiseksi, kaikkea luvattiin kaikille, mutta ei otettu kantaa siihen, mistä rahoitus tähän kaikkeen kaikille otetaan. Perussuomalaisten Purra sanoi suoraan, ettei hyvinvointialueille suunniteltu rahoitus riitä ja koitti moneen kertaan kertoa, mistä rahaa voidaan siirtää sote-palveluihin, hyvinvointialueille. Itse näen huolestuttavana, että Vasemmistoliiton Andersson sanoi suoraan, että nostetaan veroja, edes miettimättä muita vaihtoehtoja. Myös Keskusta on ajanut verojen lisäämistä ajamalla verotusoikeutta hyvinvointialueille. Itse olen samaa mieltä siitä, että rahoituksen on oltava riittävä, jotta sote- ja pelastuspalvelut saadaan järjestettyä paremmin kuin nykyään. En kuitenkaan halua verotusoikeutta hyvinvointialueelle, tämä tietäisi lisää veroja kuntalaisille. Kannatan Perussuomalaisten näkemystä, että valtion on suunnattava verorahat toisin, ei ulkomaille, EU:lle tai kehitysapuun eikä ilmastonmuutoksen torjumiseen hinnalla millä hyvänsä. Suomen kansa ja heidän peruspalvelunsa on oltava ensin ja jos rahaa jää, suunnataan sitä maailmanparantamiseen. Valitettavasti näissä vaaleissa ei pystytä vaikuttamaan tähän verorahojen kohdentamiseen, siihen pystytään vasta eduskuntavaaleissa, mutta silti toivon, että jokainen käy äänestämässä. Toivon, että jokainen miettii tarkkaan ketä tai mitä puoluetta äänestää, muistaen sen, että jos kaikkea kaikille luvanneet pitäisivät lupauksensa ilman verorahojen uudelleen kohdistamista, verot tulevat nousemaan prosentteja seuraavien vuosien aikana kaikilla, myös vähävaraisilla ja eläkeläisillä. Näytetään jo nyt, että tärkeintä on pitää huolta omistamme! |
Ilman hoitajia ei ole palveluja, ilman palveluja ei ole toimivaa hyvinvointialuettaKeskiviikko 12.1.2022 - Kirsi Mäkilaine Tänään tuli postilaatikkoon useiden puoluiden aluevaaleihin liittyviä vaalilehtiä. Lueskelin niihin kirjattuja tavoitteita, kaikissa ollaan lähipalveluiden kannalla ja taataan nopea hoitoonpääsy. Voisi ajatella, että hienoa, päätöksenteosta tulee helppoa tulevalla Kanta-Hämeen hyvinvointialueella, kun kaikki ovat samaa mieltä. Minä olen kuitenkin huolissani. Miten taataan nopea hoitoonpääsy, jos ei ole hoitajia? Hallitus teki kiristyksen hoitotakuuseen (hoitoon päästävä seitsemässä päivässä), kun oli juuri säätänyt hoitajamitoitus, nämä molemmat vielä koronakriisin keskellä. Kuitenkaan ei otettu kantaa siihen, mistä ja miten saadaan tarvittavat lisäresurssit ilman lisärahoitusta tai hallituksen toimia asian ratkaisemiseksi. Tulevalla hyvinvointialueella rahoitus on niukka, ylimääräistä rahaa ei ole eli lisäresursseja on vaikea palkata. Monessa paikassa, mm Hämeenlinassa on koitettu ratkaista hoitajapulaa tuomalla hoitajia ulkomailta. En näe tätä toimivana ratkaisuna, hoitotyötä tehdään puhuen. Virheet kirjauksissa tai ohjeiden ymmärtämisessä voivat olla henkeä uhkaavia. Ilman hyvää suomenkielen (tai ruotsinkielen) taitoa ei Suomessa voi toimia hoitajana. Ulkomailta tuodun hoitajan kielenopettelu ja tarvittavan pätevyyden hankkiminen vie aikaa, eikä ole sekään ilmaista. Hoitajapula ei ole uusi asia vaan on ollut nähtävillä jo pitkään, vuosi vuodelta tilanne on huonontunut. Vakansseja on tyhjänä, koska ei ole hakijoita edes vakipaikkoihin tai juuri työhön tulleet hoitajat lopettavat työt muutaman viikon jälkeen, jotkut muutamassa päivässä. Tilanne on vakavin pääkaupunkiseudulla, mutta hiljalleen viimeisten vuosien aikana on samaa alkanut kuulua kautta Suomen. Korona on entisestään huonontanut tilannetta. Pääkaupunkiseudulla joudutaan jo sulkemaan sosiaali- ja terveysalan toimintoja, jotta pystytään takaamaan kriittisille toimipisteille työntekijät, pystytään tarjoamaan päivystyksellistä hoitoa ja saadaan ikäihmiset hoidettua laitoksissa. Toivottavasti ette nyt ymmärrä tätä väärin, ehdottomasti kannatan hoitajamitoitusta ja toivoisin sen laajentamista kaikkeen osastohoitoon hoivalaitosten lisäksi. Kannatan myös hoitotakuun kiristämistä seitsemään päivään. On erinomainen tavoite, että perusterveydenhuolto toimisi nopeasti ja oikeaan aikaan, tämä säästäisi myös rahaa pitkällä aikavälillä sekä ehkäisisi oireiden pitkittymistä ja nopeuttaisi toipumista eli parantaisi potilaan elämänlaatua. MUTTA pitää keksiä, miten alalle saadaan uusia hoitotyöntekijöitä ja saadaan nykyiset pysymään hoitajina. Muuten on turha säätää lakeja ja asetuksia, joita ei voida toteuttaa. Pahimmassa tapauksessa hyvinvointialue maksaa tulevassa sakkoa hoitotakuun ylityksistä. Voin kertoa, että kentältä ei hoitajilta enää joustoa löydy, ovat joustaneet kaksi vuotta, tehden tuplavuoroa, ylimääräisiä työpäiviä, peruneet lomia ja koittaneet paikata puuttuvia resursseja tekemällä enemmän kuin jaksaisi. Tällä ei voida jatkaa loputtomasti. Alalta siirtyy muihin töihin koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä. Olen huolissani, miten jatkossa taataan laadukas, osaava ja suomenkielinen palvelu hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Valitettavasti hyvinvointialue ei tätä yksin pysty ratkaisemaan. Vaikkakin voi vaikuttaa joissain määrin työoloihin hyvän johtamiskulttuurin ja työn arvostuksen kautta. Mutta rahaa hyvinvointialueella ei ole tarjota. Pärjäämmekö jatkossa Kanta-Hämeessä kilpailussa osaavasta hoitohenkilökunnasta, se jää nähtäväksi. Ilman hoitajia ei ole palveluja, ilman palveluja ei ole toimivaa hyvinvointialuetta. Toivottavasti olen turhaan huolissani... |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kanta-Häme, aluevaalit, sotehenkilöstö |
Ehdokas nro 271Tiistai 28.12.2021 - Kirsi Mäkilaine Olen ollut Uudellamaalla ehdokkaana kahdet eduskuntavaalit. Olin niiden jälkeen päättänyt, etten enää lähde ylikunnallisiin vaaleihin ehdokkaaksi. Toisin kävi, oma tahto vaikuttaa sote-asioihin ja pieni ulkoinen painostus saivat minut ilmottautumaan ehdokkaaksi Kanta-Hämeen hyvinvointialueen aluevaltuustoon. Suurin syy oli se, että en usko pienten kuntien saavan säilyttää lähipalvelujaan tulevassa, jos aluevaltuustossa on pelkästään kaupunkien edustajia. Tahdon olla aluevaltuustossa tasapuolisuuden puolestapuhuja, järjenääni ja sotealan asiantuntija. Minä en usko suuren olevan parempaa - joten en kannata palveluiden keskittämistä ylisuuriin yksiköihin. Erikoisosaaminen kannattaa keskittää, mutta perustason hoitoa on annettava lähipalveluina. Ehdokkaaksi lähtiessä, mietin, mitkä ovat vahvuuksiani, sain listattua ainakin nämä: - 27 vuotta sairaanhoitajana, josta 20 vuotta terveysasemalla vastaanottotyössä, on luonut hyvän käsityksen siitä, mitä palveluja tarvitaan ja toivotaan. -10 vuoden keikkatyö vanhustenhoidossa on lisännyt tietoa ikäihmisten hoidon ongelmista ja onnistumisista. - Hallituksen jäsenyys sekä Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä että Riihimäen terveyskeskuksen kuntayhtymässä ovat tutustuttaneet alueen sote-palveluihin -Kanta-Hämeen hyvinvointialueen poliittisen seurantaryhmän työvaliokunnan jäsenyys on luonut aitiopaikan tulevan hyvintointialueen suunnitteluun. - Yli 10 vuoden luottamusmiestausta, josta viimeiset kaksi vuotta pääluottamusmiehenä, on mahdollistanut entisestään laajentaa tietoja ja ymmärrystä koko sote-kentästä. Sekä siitä, mikä saa työntekijät sitoutumaan työhönsä. Tosiasiahan on, että ilman työntekijöitä ei ole sote-palveluja. Tältä pohjalta olen ehdolla aluevaltuustoon tekemään päätöksiä Meidän sosiaali- ja terveyspalveluistamme. Lisätietona vielä, että nämä sotealan luottamuspaikkani päättyvät siinä vaiheessa, kun hyvinvointialue aloittaa eli aikaa kyllä riittää aluevaltuutetun tehtävään. Poliittisen seurantaryhmän työvaliokunta päättyy jo helmikuun alussa 2022. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kanta-Häme, aluevaalit |
Sote - ajankohtaisia kuulumisiaTorstai 23.9.2021 - Kirsi Mäkilaine Olen halunnut päästä vaikuttamaan julkisia palveluita käyttävien ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vantaalla asuessa olin jäävi sekä kaupungin sote-työntekijänä että pääluottamusmiehenä kaikkiin sote-palveluita koskeviin luottamuspaikkoihin. Tilanne korjaantui, kun muutin Lopelle ja työpaikkani on edelleen Vantaan kaupungilla. Toivoin Lopella Perusturvalautakuntaan ja sinne pääsin. Yksi kokous on nyt takana ja koen olevani juuri oikeassa paikassa. Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän hallituspaikkaa toivoin, mutta meidän puolueelle ei sinne paikkaa tullut. Kuitenkin neuvotteluilla paikka järjestyi ja tulin valituksi hallitukseen. Lisäksi minut nimettiin kyseisessä hallituksessa 2. varapuheenjohtajaksi. Kaksi kokousta on nyt takana. Ensimmäiseen en valitettavasti päässyt, kun se oli meidän Lapin reissun aikana. Toinen kokous oli eilen ja lisäksi meillä oli neljän tunnin perehdytystilaisuus ennen kokousta. Kyllä kannatti käyttää omasta työstä lomapäivä tähän. Eilen tulin valituksi vielä Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukseen. Siellä ensimmäinen kokous on lokakuun alkupuolella. Kaikissa näissä toimintakausi kestää vain Sote-alueen aloitukseen asti. Mutta koen, että pääsen mukaan päätöksentekoon juuri minua kiinnostavilla ja osaamiseeni liittyvillä alueilla. Lisäksi koen olevani onnekas, kun pääsen näin Sote-alueen kynnyksellä etukäteen perehtymään alueen sote-palveluihin. Seuraava etappi on Aluevaalit. Pienen harkinnan jälkeen olen ilmoittanut halukkuuteni ehdokkaksi. Koen, että sote-kentällä voin viedä julkisia palveluita käyttävien ihmisten toiveita ja tarpeita parhaiten tiedoksi ja edesauttaa sitä, että palvelut saadaan laadukkaiksi, riittäviksi ja oikea-aikaisiksi. Henkilöstöä toki unohtamatta. Osaava, pysyvä ja hyvinvoiva henkilöstö on tärkeä osatekijä, jolla hyvä, tasapuolinen ja laadukas hoito voidaan taata ja turvata. Jatkossa koitan päivittää sote-kuulumisia säännöllisesti näille sivuille :)
|
Kaikki vaikuttaa kaikkeenPerjantai 28.5.2021 - Kirsi Mäkilaine Paikallisessa, Lopen facebook ryhmässä oli kysymys, onko ehdokas luotettava, jos tuo kuntavaaleissa esiin teemoja, jotka eivät ole kunnan päätettävissä.
Vastasin tähän, että mielestäni ehdokkaan mielipiteet myös isommista kokonaisuuksista ovat tärkeitä, vaikka ei kunnanvaltuusto niihin suoraan voi vaikuttaakkaan. Esimerkkinä autoiluun suhtautuminen. Haja-asutusalueella asuville autolla liikkuminen on välttämätöntä. Vaikka kunnanvaltuusto ei voi autoilun hintaan vaikuttaa, vaikuttaa tämä mielipiteeni kuitenkin isommassa mittakaavassa moniin valintoihini myös kunnan päätöksissä, esim. liityntäparkkipaikat, parkkipaikat yleensäkin, tiet ja niiden kunnossapito yms.
Lisäksi meistä ehdokkaista monilla on kontakteja myös puolueen päättäviin tahoihin ja kansanedustajiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen periaatteella itse ainakin tahtoisin tietää ehdokkaani mielipiteistä vähän laajemminkin.
Liitän tähän Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmasta koosteen, näiden takana myös minä seison, ehdottomasti.
Tässä on sinulle KUNTAVAALITEEMA JOKA KOSKEE KOKO
________
PERUSSUOMALAISTEN KUNTAVAALIOHJELMA:
Suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus ensin. Veronkorotusten ja velanoton tie on käyty loppuun. Turhista, toissijaisista ja haitallisista menoista leikattava. Olemassa olevat resurssit keskitettävä ydintehtäviin. Kuntien tehtävien ja resurssien tulee olla tasapainossa.
___________
Palveluiden tuotantotavassa ei tule suosia ideologisista syistä julkista tai yksityistä tuotantomallia. Vesilaitokset, sähkölaitokset ja muut luonnolliset monopolit tulee säilyttää yhteisessä omistuksessa. Pienten paikallisten ja kotimaisten toimijoiden osallistuminen kilpailutukseen on mahdollistettava.
___________
Korruptoituneet rakenteet murtuvat helpoiten äänestämällä korruptoituneet poliitikot ulos. Perussuomalaiset eivät ole riippuvaisia etujärjestöistä ja pystyvät siksi ajamaan kuntalaisten kokonaisetua.
___________
Pienten ääriryhmien ideologiseen puuhasteluun ei tule lähteä verovaroin mukaan. Suomalaisen kulttuurin tulee näkyä ja kuulua. Poliittisen korrektiuden nimissä ei historiaa tule unohtaa tai ihmisten suita tukkia.
___________
Liikenneratkaisut suunniteltava kustannustehokkaasti liikkumisen näkökulmasta. Julkisella liikenteellä, pyöräilyllä ja yksityisautoilulla on oma paikkansa – mitään liikkumisen muotoa ei saa rankaista tai suosia ideologisista syistä. Toimivaa bussiliikennettä ei saa hankaloittaa ideologisilla raideratkaisuilla. Teiden ylläpitoa ei voi jättää tiheästi asutuilla alueilla asukkaiden itsensä huolehdittavaksi. Tien kulkukelpoisena pitäminen kuuluu kunnan perustehtäviin.
___________
Kuntien ei tule ajaa valtiota jyrkempiä ilmastotoimia. Öljylämmityksen kiellolla ei saa kasvattaa kuntien ja kansalaisten kustannuksia. Teollisuuden toimintaedellytyksistä tulee pitää huoli myös kunnissa.
___________
Koulujen otettava kovat toimet käyttöön kiusaamista ja kouluissa tapahtuvaa väkivaltaa kohtaan. Erityisoppilaiden laittaminen tavallisiin luokkiin ei edistä kenenkään oppimista. Kirjastot on säilytettävä rauhallisina.
___________
Suurien rakennusinvestointien tarpeellisuutta tulee arvioida kriittisesti. Ylivelkaantunut kunta ei ole enää itsenäinen kunta.
___________
Haittamaahanmuutto romahduttaa julkisen talouden ja turvallisuuden. Kuntien ei tule ottaa kiintiöpakolaisia. Kuntien tulee vaatia valtiovaltaa kiristämään maahanmuuttopolitiikkaa.
___________
Laittomasti maassa olevien palvelut lopetettava. Maahanmuuttajien oman kielen ja kulttuurin tukeminen lopetettava. Ei ”positiiviselle syrjinnälle”. Huonosti integroituneiden paluumuuttoa edistettävä.
___________
Koko kuntavaaliohjelmamme löydät
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavaalit |
Kuntavaalit 2021Tiistai 25.5.2021 - Kirsi Mäkilaine Elämme hieman erilaista aikaa kuin edellisissä kuntavaaleissa. Korona on jo toista vuotta vieraanamme. Maaliskuusta 2020 toukokuun alkuun 2021 olen tehnyt oman työni ohella ylityönä tartunnanjäljitystä Vantaan tartuntatautiyksikössä. Viikkoon mahtunut kuusi työpäivää ja ajoin jopa setsemän. Toukokuun 2021 alussa tartuntatilanne alkoi laantua ja ylityöt ovat ainakin toistaiseksi päättyneet. Nyt on aikaa päivittää asioita, jotka jääneet työnteon jalkoihin. Aiempiin kaksiin kuntavaaleihin ja kaksiin eduskuntavaaleihin olen valmistautunut erilailla kuin nyt. Tuntuu, ettei aika ole riittänyt kaikkeen mihin olisi pitänyt. Aiemmissa vaaleissa ulkona kuntalaisten parissa on vietetty viikkoja ennen vaaleja, korona on nyt tähän vaikuttanut ja kontaktit jääneet todella vähäisiksi. Jotenkin tuntuu, että myös tämä vaalien siirto on vaikuttanut vaalityöhön yllättävän paljon. Se into, joka oli vielä huhtikuussa, on jäänyt johonkin matkalle. Osasyynsä lienee keväässä, ulkona riittää puuhaa ja töiden jälkeen pihalla tulee viihdyttyä iltamyöhään. Sitten viime vaalien on muutakin muuttunut elämässäni. Pienen harkinnan jälkeen muutimme Vantaalta, Tikkurilasta Lopelle, Kormuun viime vuonna. Muuttaminen sinällään ei harkintaa vaatinut, mutta paikan jättäminen Vantaan valtuustossa ja kuntapolitiikassa oli suuri päätös. Vantaan Perussuomalaisista ja varsinkin valtuustoryhmästä lähtö oli asia, joka vaati pientä harkinta-aikaa ja keskustelua valtuustoryhmän puheenjohtajan kanssa. Jopa Vihreiden valtuutettu tuli pahoittelemaan lähtöäni valtuustosta :) . Koti yli 100-vuotiaassa hirsitalossa, pienessä kyläyhteisössä Lopella houkutti kuitenkin enemmän kuin jääminen Vantaalle. Päivääkään en ole katunut. Täällä on tilaa ja maaseudun rauhaa. Aiemminkin olen asunut maalla, mm Askaisissa kera kolmen koiran, kahden lampaan ja yhden hevosen. Joten uusi asia muutto ei ollut, tosin koiria nyt vain kaksi eikä lampaita ja hevostakaan ole ilmaantunut. Kesäkanoja voisin kyllä ottaa. Lopen Perussuomalaisissa tulin viime syksynä valituksi hallitukseen ja hallituksen sihteeriksi. Lisäksi minut nimettiin PS:n Hämeen Piirin hallitukseen varajäseneksi. Yhdistystoiminta siis jatkuu, tosin pienemmissä piireissä. Kuntavaaleihin lähdin ehdolle Lopella. Valtuustotyö kun on ennalta tuttua, vaikkakin päätettävät asiat poikkeavat varmaan suuresti edellisestä valtuustotyöstä. Ainakaan ratikasta ei täällä tarvitse vääntää... |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavaalit |
Takinkääntäjiä odotellessaKeskiviikko 6.2.2019 - Kirsi Mäkilaine
”Vanhuspalvelulaki muuttuu, suunta laitoshoidosta kotihoitoon Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (vanhuspalvelulaki) muuttuu vuoden 2015 alusta. Lakimuutoksen myötä iäkkäiden henkilöiden elämää tukeva hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain lääketieteellisillä tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. Kuntien on selvitettävä mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön palvelutarpeeseen kotiin annettavilla palveluilla tai muilla avopalveluilla ennen pitkäaikaista laitoshoitoa. Avopalveluiden kehittäminen mahdollistaa sen, että nykyistä useammat iäkkäät voivat asua omassa kodissaan ja yhä harvemmat tarvitsevat laitoshoitoa. Samalla kustannusten kasvu hidastuu. Iäkkäällä henkilöllä on jatkossakin oikeus saada ne lain mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, joita hän tarvitsee. Hallitus esitti asiaa koskevan lain vahvistamista ja tasavallan presidentti vahvisti lain 30. joulukuuta. Laki tulee voimaan 1.1.2015.” http://www.uutislahde.fi/uutiset/vanhuspalvelulaki-muuttuu-suunta-laitoshoidosta-kotihoitoon Edellinen teksti sisältää kaiken oleellisen, nyt säästetään – vanhuksista. Vanhukset tulevat Suomelle, kunnille liian kalliiksi. Onko missään vaiheessa mietitty mitä vanhukset ovat tämän maan hyväksi tehneet: sotineet Itsenäisyytemme puolesta, rakentaneet sotien jälkeen tämän maan, luoneet teollisuuden, tehneet pitkät työurat tai viljelleet maata sekä kasvattaneet uudet sukupolvet. Mutta nyt he tulevat liian kalliiksi, kun heistä ei ole enää ”hyötyä”. Vanhuksista on tehty taakka kun he ennen olivat rikkaus; menneen ajan muisteja, kulttuuriperimän tietopankkeja ja lapsenlapsien isoäitejä ja isoisiä. Kun vanhukset nyt siirretään laitoshoidosta kotihoitoon, kuka heidät hoitaa? Omaishoitajat? Omaiset? Miten turvataan itsekin ikääntyvien omaishoitajien jaksaminen? Miten korvataan työssäkäyvien omaishoitajien ansiomenetykset? Entä vanhukset, joilla ei ole omaisia tai omaiset eivät heitä hoida? Kuka heidät hoitaa? Kotihoito? Vanhusten hoidon pääpaino on päätetty laittaa kotihoitoon. Onko tämä huomioitu kotihoidon resursseissa? Ei ole. Kotihoidon hoitajat uupuvat taakkansa alla, vaihtavat alaa. Jokainen voi miettiä, kuinka raskasta on käydä usean vanhuksen luona piipahtamassa päivästä toiseen, kun vanhus kysyy, eikö pääsisi sairaalaan? Miltä tuntuu jättää vanhus yksin kotiin, kun tietää, ettei hän siellä pärjää? Olemme saaneet lähiaikoina lukea lehdistä kotihoidon ambulanssirallista: kotihoitaja soittaa vanhukselle ambulanssin, joka vie päivystykseen, jatkohoitopaikkaa ei ole, vanhus kotiutetaan päivän parin päästä ambulanssilla tai taksilla, kotihoito soittaa ambulanssin päivän parin päästä ja kierre jatkuu. On toki vanhuksia, jotka pärjäävät hyvin kotona omaisten avulla tai ovat niin hyväkuntoisia, että pärjäävät yksin tai kevyillä kotihoidon palveluilla. Mutta sitten on se toinen osa, he, jotka ovat kotona turvattomia ja yksinäisiä. Riittääkö heille, että kotihoito käy kääntymässä kerran, pari, kolme päivässä? On vanhuksia, jotka muistisairauden vuoksi eivät tunne kotiaan kodikseen ja kun he avaavat oven lähtee ovihälytys johon reagoidaan, mutta jos he ehtivät ulos, alkavat etsinnät. Olen työssäni tutustunut tähän osaan vanhuksia, heihin, jotka eivät halua olla kotona ja jotka eivät pärjää yksin kotona, mutta joille ei ole muutakaan paikkaa. Onko kukaan ajatellut heidän parastaan? Ovatko lakien laatijat edes tietoisia/ haluavatko tietää, että heitä on olemassa? Minä en kannata tätä laitospaikkojen alasajoa. Jokaiselle vanhukselle on turvattava tarvittaessa hoitopaikka, jos he eivät kotona pärjää, hoitopaikka, jossa on apua saatavilla 24/7. Kotihoidon resursseja tulee lisätä ja omaishoitajista on pidettävä huolta, he ovat korvaamaton apu vanhustenhoidossa ( ja toki myös sairaiden lasten hoidossa). Jos joku päättäjä on erimieltä, suosittelen lämpimästi päivää kotihoidon matkassa tai parempi vielä jos menee Turvapartion mukaan. Siellä se vanhusten kotona-asumisen todellisuus tulee koettua ihan itse. Mielestäni jokainen on ansainnut turvatun, arvokkaan vanhuuden. Olemme sen velkaa vanhuksillemme ja tulevat sukupolvet omille vanhuksilleen. Nykyään vanhuksia ryöstetään kaduilla ja heidän kodeissaan, miten tähän on tultu? Mihin on häviämässä suomalainen kunnioitus vanhoja ihmisiä kohtaan? Minun sukupolveni on kasvatettu kunnioittamaan vanhuksia ja samoin olen kasvattanut oman poikani. Isoäitini on 95-vuotias ja asuu yksin kotona lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten avustamana, hän on yksi niistä, joita arvostetaan ja kunnioitetaan -loppuun asti. Mutta vierannuttaako nyky-yhteiskunta sukupolvi sukupolvelta ihmiset vanhuksistaan? Mikä siihen vaikuttaa? Kiire? Itsekkyys? Työelämän paineet? Millaisen vanhuuden tätä menoa meidän lapsemme ja lapsenlapsemme saavat? En taida uskaltaa edes ajatella sitä… Tässä vielä muutama artikkeli aiheesta: Hoitaja huolissaan: Vanhukset kuolevat yksin kotiin http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1424538827836.html Tylyä ambulanssirallia – vanhuksia kyyditään edestakaisin kodin ja sairaalan välillä http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tylya-ambulanssirallia-vanhuksia-kyyditaan-edestakaisin-kodin-ja-sairaalan-valilla/4695954#.VOMV18eRP4A.facebook Muistisairaita vanhuksia ei voi jättää yksin kotiin http://www.hs.fi/mielipide/a1423809361720 Omaishoitaja: Olo kuin orjalla – vankina ja vanginvartijana hamaan ikuisuuteen http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/omaishoitaja-olo-kuin-orjalla-vankina-ja-vanginvartijana-hamaan-ikuisuuteen/3086180#.VOc_iNe4HzY.facebook Näin kotihoitajat kertovat itse työstään http://www.hs.fi/sunnuntai/a1305927807782 TEKSTIN AIHEET: |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, hoiva |
Miten määritellään lapsen etu?Sunnuntai 9.12.2018 - Kirsi Mäkilaine Minua kiinnostaa miten määritellään lapsen etu? Ja kuka määrittelee ja kenen kantilta?Mielestäni lapsen etu pitäisi määritellä nimenomaan lapsen kannalta, ei vanhemman. Vuosi sitten asiaa sivuten käytiin Vantaan valtuustossa pitkä ja hyvin värikäs keskustelu. Aiheena oli silloin Vantaalla käytössä olleen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen poisto. Yksinkertaisesti kyse oli siitä, että rajauksen aikana vanhemmalla/vanhemmilla oli oikeus viedä lapsi/lapset 4 tuntia päivässä päivähoitoon, vaikka olivat itse kotona esim työttömyyden tai toisen lapsen hoitovapaan tai äitiysloman vuoksi. Rajauksen poiston jälkeen tämä oikeus oli 8 tuntia päivässä, viisi päivää viikossa. Haastattelin ennen valtuustokäsittelyä varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Aika yksimielisesti kävi haastatteluissa ilmi, että lapsen etu oli unohdettu. Alan ammattilaisilla oli pelko, että rajauksen poisto palauttaa tilanteen, jossa jopa 1-vuotiaita lapsia tuodaan päivähoitoon kahdeksaksi tunniksi päivässä viitenä päivänä viikossa, vaikka vanhemmat tai vanhempi on tai ovat kotona. Onko tuossa tapauksessa kyse lapsen vai vanhemman edusta? Haluan tässä kohtaa painottaa, että joissain tapauksissa tuo kahdeksan tunnin päiväkotipäivä on lapsen edun kannalta parempi kuin kotonaolo. Näissä tapauksissa oli rajauksen aikanakin lapsen edun vuoksi oikeus kahdeksan tunnin päivään. Valtuustossa Perussuomalaisten valtuustoryhmä vastusti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen poistoa, äänestytettiin ja hävittiin. Rajaus poistettiin ja poisto maksoi Vantaan veronmaksajille syksyn aikana 5 000 000 euroa. Tänä syksynä ehdotin, että Vantaa laatisi vuoden 2019 aikana selvityksen, voisiko 1.- ja 2.- luokkalaisille vuorotyötä tekevien yksinhuoltajien lapsille tarjota ilta-, yö- ja viikonloppuhoitoa kunnallisessa vuoropäiväkodissa tai perhepäivähoidossa tarpeen niin vaatiessa. Perustelin asian sillä, että 1.- ja 2. - luokkalainen lapsi on liian pieni olemaan yksin kotona, varsinkin iltaisin ja öisin. Kaikilla yksinhuoltajilla ei ole turvaverkostoa sukulaisista tai ystävistä, jotka voisivat lasta hoitaa. Monet vuorotyöläiset tekevät työtä kaupassa, ravintolassa tai hoitotyössä, joten yksinhuoltajan tulot eivät välttämättä riitä hoitajan palkkaamiseen kotiin. Kuitenkin olisi perheen etu, että äiti tai isä pystyisi käymään töissä ja että lapsen ei tarvitsisi olla silloin yksin kotona. Koululaisten iltapäiväkerhothan painottuvat vain arkipäivien aamu- ja iltapäiviin. Perussuomalaisten valtuustoryhmä vei ehdotuksen ryhmienväliseen budjettikeskusteluun, jossa se sivuutettiin. Veimme asian valtuustossa äänestykseen ja hävisimme. Vaikka ehdotus ei olisi maksanut euroakaan, koska kyseessä olisi ollut tässä vaiheessa vain selvitys. Samat valtuutetut, jotka olivat kovaan ääneen vaatineet kotonaoleville vanhemmille oikeuden viedä lapsi pois kotoa kahdeksaksi tunniksi päivässä, viitenä päivänä viikossa, eivät olleet sitä mieltä, että yksin kotona yöllä olevalla pienellä lapsella olisi oikeus hoitopaikkaan. Varhaiskasvatuslaki ei kuntaa velvoita kotona olevien vanhempien lasten kokopäivähoitoon eikä 1.-2.- luokkalaisten hoitoon. Täten jokainen valtuutettu äänesti sen mukaan mikä omasta mielestään oli lapsen etu. Välillä tuntuu, että eniten "huutavat" saavat tahtonsa läpi, aina. Kun taas hiljaiset ja oikeasti apua tarvitsevat jäävät sitä vaille. Tämä pätee niin politiikassa kuin sen ulkopuolella. Mielestäni tämä ei ole oikein. Jonkun on ajettava myös hiljaisien asioita. Siksi tämä ei jää tähän vaan teen asiasta valtuustoaloitteen valtuustoryhmämme kanssa alkuvuodesta. Kannatusta tähän olen saanut myös yksittäisiltä Vihreiden, Kristillisdemokraattien ja Kokoomuksen valtuutetuilta. Ja kyllä tiedän itse mitä on yksinhuoltajan arki, 17 vuotta sitä eläneenä. Minulla oli onni saada sairaanhoitajana päivätyötä, joten poika joutui olemaan yksin vain aamulla ja osin iltapäivästä. En tiedä miten olisin selvinnyt vuorotyöstä pojan mennessä kouluun 6-vuotiaana. Selvittiin muista arjen haasteista ja poikani täytti juuri 19-vuotta.
Tässä vielä puheeni valtuustossa: Viime syksynä tämä valtuusto päätti laajentaa oikeuden kokopäiväiseen päivähoitoon koskemaan myös kotona olevien vanhempien lapsia. Tähän laajennettuun oikeuteen ei Varhaiskasvatuslaki velvoita. Varhaiskasvatuslaki ei myöskään velvoita kuntaa järjestämään lapselle hoitoa, lapsen aloitettua koulun. Eikö kuitenkin 1 . ja vielä 2. -luokkalainenkin lapsi ole liian pieni olemaan yksin kotona varsinkin ilta- ja yöaikaan? Tätä mieltä ovat ainakin varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Vuorotyötä tekevän yksinhuoltajan vaihtoehdot ovat tällä hetkellä yksityinen perhepäivähoito, lastenhoitajan palkkaaminen kotiin tai sukulaisen tai tuttavan apu. Kaikilla ei ole turvaverkostoa, sukulaista tai tuttavaa apuna. Eikä rahaa yksityiseen hoitoon tai hoitajan palkkaamiseen. Näissä tilanteissa vuorotyötä tekevä yksinhuoltaja joutuu punnitsemaan, kannattaako työssäkäynti esim kaupassa, ravintolassa tai sairaalassa.
Jotkut kunnat tarjoavat näissä tapauksissa mahdollisuuden vuoropäiväkodissa tai kunnallisessa perhepäivähoidossa järjestettyyn ilta-, yö- ja viikonloppuhoitoon, jos yksinhuoltajan työvuoro niin vaatii eikä muuta hoitotapaa ole. Pääkaupunkiseudun kunnista yksikään ei tarjoa tällaista mahdollisuutta. Näemme tässä mahdollisuuden tukea yksinhuoltajia pysymään työelämässä. Samalla Vantaa saisi mainetta lapsiystävällisenä kaupunkina. Tulemme tänään esittämään seuraavan tekstilisäyksen: Vantaa laatii vuoden 2019 aikana selvityksen, voisiko 1.-2.-luokkalaisille vuorotyötä tekevien yksinhuoltajien lapsille tarjota ilta-, yö- ja vkonloppuhoitoa kunnallisessa vuoropäiväkodissa tai perhepäivähoidossa tarpeen niin vaatiessa. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, yksinhuoltajuus, lapsenetu |
Itsenäisyyspäivän ajatuksiaTorstai 6.12.2018 - Kirsi Mäkilaine Suomen Itsenäisyyspäivä 6.12.2018 Isänmaa ja isänmaallisuus ovat meidän perheessä tärkeitä arvoja. Minut ja siskoni on kasvatettu isänmaallisessa työläisperheessä. Olen jatkanut tätä perinnettä ja 19-vuotias poikani on osoittanut samaa isänmaallisuutta. Olen poikani kanssa keskustellut Suomen historiasta, isovanhempieni elämästä ja minun vanhempieni elämästä (äiti syntyi sota-aikana). Poikani ymmärtää ja kunnioittaa historiaamme ja juuriamme ja tästä olen erittäin ylpeä. Voin sanoa, että halveksin niitä ihmisiä, joiden mielestä suomalaisten pitäisi unohtaa historiansa. Ja jotka halventavat Itsenäisyyspäivää riehumalla ja yksityistä- sekä julkistaomaisuutta tuhoamalla vuodesta toiseen juuri tänä tärkeänä päivänä. Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi ja valtavan iso KIITOS heille, jotka taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta! Liitän tähän pätkän isoisäni kirjeestä isoäidilleni rintamalta, I Jääkäripataljoonasta, Itsenäisyyspäivän iltana 1942. Toivon ettemme koskaan unohtaisi... "... Tuntuu hyvin todennäköiseltä, että täällä se ensikin talvi taitaa mennä. Aivan kohta minullakin alkaa viides vuosi nämä valtion harmaat päällä. Onhan se vähän ikävä sen puolen, kun menee juuri paras nuoruus näissä hommissa, eikä voi elämäänsä järjestää mistään suunnalta. Sitä ei osaa muuta kun olla elää päivästä toiseen, sitä on samassa asemassa kun taivaan linnut, että ei auta huolehtia huomisesta päivästä. Jos kertoisin vähän tästä meidän Itsenäisyyspäivän vietostamme. Vaikka siinähän meni niinkuin muutkin päivät, vallan odotettuakin hiljaisemmin. Meillä kun oli vähän sellaista mieltä, että tuo joen takainen naapurimme voi vähän juhlia näin Itsenäisyyspäivänä. Mutta siinä asiassa me erehdyimme, koko päivän oli niin rauhallista ja hiljaista. "
|
Mielipidekirjoitukseni Vantaan Sanomissa 16.9.2018Keskiviikko 3.10.2018 - Kirsi Mäkilaine PUHEENAIHE Mielipide: Syksy tulee olemaan terveysasemilla vaikeaa aikaaOlemme todella huolissamme sekä kuntalaisten palveluiden että henkilöstön jaksamisen puolesta, kirjoittajat toteavat. Syksy 2018 on Vantaan terveysasemilla haastavaa aikaa. Uusi asiakastietojärjestelmä Apotti otetaan käyttöön marraskuussa. Lääkärit ja hoitajat koulutetaan ja uusi järjestelmä on aluksi hitaampi käyttää, joten työnteko hidastuu oleellisesti. Apotin aiheuttamaa henkilöstövajetta paikkaamaan piti palkata Seuresta toistasataa sijaista. Toisin kävi, tulijoita ei ollut kuin kourallinen. Kun kesän aikana selvisi, ettei sijaisia tule, irtisanoutui Vantaan terveysasemilta 25 hoitajaa. Tähän kun lisätään syksyn lomakielto sekä käytössä oleva yleistyöaika, on myös uusien rekrytointi ollut hankalaa. Hoitajavaje on jo arkipäivää ja Apotti vasta odottaa nurkan takana. Jonot hoidontarpeenarvioon ovat jo nyt 2–4 tuntia päivittäin. Mitä kun tästä puuttuu vielä puolet hoitajista? Tässä vaiheessa selvää on se, että kuntalaisten terveysasemapalveluja joudutaan supistamaan. Jo nyt on päätetty päiväpoliklinikoiden yhdistämisiä lokakuusta tammikuun loppuun. Kun henkilökuntaa on vähän, jonot yhteispoliklinikoilla kasvavat. Samaan aikaan ajanvarausajat vähenevät entisestään. Kuntalaisia ja valtuustoa on informoitu niukasti. Terveysasemien henkilöstö sen sijaan näkee jo nyt, mitä syksy vajaalla henkilöstöllä tarkoittaa. Monelta suunnalta on saatu kyselyitä siitä, miksi Vantaalla ei varauduttu paremmin Apotti-syksyyn. Jo vuosia on ollut tiedossa, ettei Seuressa ole työttömiä sairaanhoitajia. Apotti, hoitajavaje, flunssakausi ja influenssakausi – siinä haastetta koko syksylle. Nyt lienee jo liian myöhäistä asian korjaamiseksi. Nähtäväksi jää, miten paljon kuntalaisten terveysasemapalveluista syksyn mittaan karsitaan. Ja kuinka moni hoitaja ja lääkäri jaksaa Vantaan kelkassa ensi vuoteen. Olemme todella huolissamme sekä kuntalaisten palveluiden että henkilöstön jaksamisen puolesta. Niilo Kärki, Perussuomalaisten valtuustoryhmän pj., Everstiluutnantti evp. Kirsi Mäkilaine, Perussuomalaisten valtuustoryhmän varapj. Sis-kir. sairaanhoitaja |

Lopella järjestettiin viime viikon sunnuntaina puolueiden yhteinen vaalitori. Tunnelma oli hyvä ja yhteistyötä tehtiin yli puoluerajojen.