Ilman hoitajia ei ole palveluja, ilman palveluja ei ole toimivaa hyvinvointialuetta

Keskiviikko 12.1.2022 - Kirsi Mäkilaine

Tänään tuli postilaatikkoon useiden puoluiden aluevaaleihin liittyviä vaalilehtiä. Lueskelin niihin kirjattuja tavoitteita, kaikissa ollaan lähipalveluiden kannalla ja taataan nopea hoitoonpääsy. Voisi ajatella, että hienoa, päätöksenteosta tulee helppoa tulevalla Kanta-Hämeen hyvinvointialueella, kun kaikki ovat samaa mieltä. 

Minä olen kuitenkin huolissani. Miten taataan nopea hoitoonpääsy, jos ei ole hoitajia?  Hallitus teki kiristyksen hoitotakuuseen (hoitoon päästävä seitsemässä päivässä), kun oli juuri säätänyt hoitajamitoitus, nämä molemmat vielä koronakriisin keskellä. Kuitenkaan ei otettu kantaa siihen, mistä ja miten saadaan tarvittavat lisäresurssit ilman lisärahoitusta tai hallituksen toimia asian ratkaisemiseksi. Tulevalla hyvinvointialueella rahoitus on niukka, ylimääräistä rahaa ei ole eli lisäresursseja on vaikea palkata.  Monessa paikassa, mm Hämeenlinassa on koitettu ratkaista hoitajapulaa tuomalla  hoitajia ulkomailta. En näe tätä toimivana ratkaisuna, hoitotyötä tehdään puhuen.  Virheet kirjauksissa tai ohjeiden ymmärtämisessä voivat olla henkeä uhkaavia. Ilman hyvää suomenkielen (tai ruotsinkielen) taitoa ei Suomessa voi toimia hoitajana. Ulkomailta tuodun hoitajan kielenopettelu ja tarvittavan pätevyyden hankkiminen vie aikaa, eikä ole sekään ilmaista. 

Hoitajapula ei ole uusi asia vaan on ollut nähtävillä jo pitkään, vuosi vuodelta tilanne on huonontunut. Vakansseja on tyhjänä, koska ei ole hakijoita edes vakipaikkoihin tai juuri työhön tulleet hoitajat lopettavat työt muutaman viikon jälkeen, jotkut muutamassa päivässä. Tilanne on vakavin pääkaupunkiseudulla, mutta hiljalleen viimeisten vuosien aikana on samaa alkanut kuulua kautta Suomen. Korona on entisestään huonontanut tilannetta.  Pääkaupunkiseudulla joudutaan jo sulkemaan sosiaali- ja terveysalan toimintoja, jotta pystytään takaamaan kriittisille toimipisteille työntekijät, pystytään tarjoamaan päivystyksellistä hoitoa ja  saadaan ikäihmiset hoidettua laitoksissa. 

Toivottavasti ette nyt ymmärrä tätä väärin, ehdottomasti kannatan hoitajamitoitusta ja toivoisin sen laajentamista kaikkeen osastohoitoon hoivalaitosten lisäksi. Kannatan myös hoitotakuun kiristämistä seitsemään päivään. On erinomainen tavoite, että perusterveydenhuolto toimisi nopeasti ja oikeaan aikaan, tämä säästäisi myös rahaa pitkällä aikavälillä sekä ehkäisisi oireiden pitkittymistä ja nopeuttaisi toipumista eli parantaisi potilaan elämänlaatua.

MUTTA  pitää keksiä, miten alalle saadaan uusia hoitotyöntekijöitä ja saadaan nykyiset pysymään hoitajina. Muuten on turha säätää lakeja ja asetuksia, joita ei voida toteuttaa. Pahimmassa tapauksessa hyvinvointialue maksaa tulevassa sakkoa hoitotakuun ylityksistä. 

Voin kertoa, että kentältä ei hoitajilta enää joustoa löydy, ovat joustaneet kaksi vuotta, tehden tuplavuoroa, ylimääräisiä työpäiviä, peruneet lomia ja koittaneet paikata puuttuvia resursseja tekemällä enemmän kuin jaksaisi. Tällä ei voida jatkaa loputtomasti. Alalta siirtyy muihin töihin koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä.

Olen huolissani, miten jatkossa taataan laadukas, osaava ja suomenkielinen palvelu hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Valitettavasti hyvinvointialue ei tätä yksin pysty ratkaisemaan. Vaikkakin voi vaikuttaa joissain määrin työoloihin hyvän johtamiskulttuurin ja työn arvostuksen kautta. Mutta rahaa hyvinvointialueella ei ole tarjota. Pärjäämmekö jatkossa Kanta-Hämeessä kilpailussa osaavasta hoitohenkilökunnasta, se jää nähtäväksi. Ilman hoitajia ei ole palveluja, ilman palveluja ei ole toimivaa hyvinvointialuetta. Toivottavasti olen turhaan huolissani...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kanta-Häme, aluevaalit, sotehenkilöstö

Ehdokas nro 271

Tiistai 28.12.2021 - Kirsi Mäkilaine

Olen ollut Uudellamaalla ehdokkaana kahdet eduskuntavaalit. Olin niiden jälkeen päättänyt, etten enää lähde ylikunnallisiin vaaleihin ehdokkaaksi. Toisin kävi, oma tahto vaikuttaa sote-asioihin ja pieni ulkoinen painostus saivat minut ilmottautumaan ehdokkaaksi Kanta-Hämeen hyvinvointialueen aluevaltuustoon.

Suurin syy oli se, että en usko pienten kuntien saavan säilyttää lähipalvelujaan tulevassa, jos aluevaltuustossa on pelkästään kaupunkien edustajia. Tahdon olla aluevaltuustossa tasapuolisuuden puolestapuhuja, järjenääni ja sotealan asiantuntija. Minä en usko suuren olevan parempaa - joten en kannata palveluiden keskittämistä ylisuuriin yksiköihin. Erikoisosaaminen kannattaa keskittää, mutta perustason hoitoa on annettava lähipalveluina.

Ehdokkaaksi lähtiessä, mietin, mitkä ovat vahvuuksiani, sain listattua ainakin nämä:

- 27 vuotta sairaanhoitajana, josta 20 vuotta terveysasemalla vastaanottotyössä, on luonut hyvän käsityksen siitä, mitä palveluja tarvitaan ja toivotaan.

-10 vuoden keikkatyö vanhustenhoidossa on lisännyt tietoa ikäihmisten hoidon ongelmista ja onnistumisista.

- Hallituksen jäsenyys sekä Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä että Riihimäen terveyskeskuksen kuntayhtymässä ovat tutustuttaneet alueen sote-palveluihin

-Kanta-Hämeen hyvinvointialueen poliittisen seurantaryhmän työvaliokunnan jäsenyys on luonut aitiopaikan tulevan hyvintointialueen suunnitteluun.

- Yli 10 vuoden luottamusmiestausta, josta viimeiset kaksi vuotta pääluottamusmiehenä, on mahdollistanut entisestään laajentaa tietoja ja ymmärrystä koko sote-kentästä. Sekä siitä, mikä saa työntekijät sitoutumaan työhönsä. Tosiasiahan on, että ilman työntekijöitä ei ole sote-palveluja. 

Tältä pohjalta olen ehdolla aluevaltuustoon tekemään päätöksiä

                  Meidän sosiaali- ja terveyspalveluistamme.

Lisätietona vielä, että nämä sotealan luottamuspaikkani päättyvät siinä vaiheessa, kun hyvinvointialue aloittaa eli aikaa kyllä riittää aluevaltuutetun tehtävään. Poliittisen seurantaryhmän työvaliokunta päättyy jo helmikuun alussa 2022. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kanta-Häme, aluevaalit